tiistai 23. lokakuuta 2012

Syksy saa ja talvi vie

Mitä syksy tuokaan, komean ruskan ainakin ja paljon tapahtumia. Tätä kirjoitettaessa on syyskuun 23. 2012 ja PK:n Kuurot ty:n juhlapäivä jo viikon takana.. Komea ikä 70 vuotta. Polku on ollut välillä mutkikas, nyt tuntuu että edessä on taas ihan leveä pyörätie. Yhdistyksen rattaille on mukava hypätä. Sieltä löyrtää uusia virikkeitä, palikoita oman elämän ja yhteisön rakentamiseen. Puolueet käyvät kovaa taistoa kuntavaaleissa. En itse koskaan ole ollut aktiivinen puolue-elämässä, yhden kerran olen joitain vuosia ollut yhden puolueen jäsen, siitäkin erosin, kyllästyin riitelyyn. Mitä haluaisin elämältä; rauhaa ja sopuisuutta. Sitä ei taida kunnallispolitiikassa löytyä. Yksi esimerkki on Pohjois-Karjalassa Liperi, jossa riidellään kovaäänisesti niin että milloin tarvitaan poliisia ja milloin oikeutta ratkomaan erimielisyyttä. Minusta ei olisi vierellä katsojaksi. Jonkun ne asiatkin siellä pitää päättää, onneksi on toisenlaisia ihmisiä, jotka jaksvat moista. Kuurot odottavat Kelalta etätulkkauksen toteutumista. Sitä on lupailtu ja viimeisin lupaus on kirje, jolla on kerrottu asian toteutuvan loppuvuodesta 2012, paljonkos sitä onkaan jäljellä, 2,5, kk. Jokohan nyt lupaukset toteutuvat. jotain. Älä jää kotiin ja yksin. Mene vaikka ostoskeskukseen, kansalaistalolle, urheilukisoihin, mutta älä jää yksin. Kokeile edes, auttaako se. Valoisat päivät ovat ohi ja päivät lyhenevät lyhenemistään, kunnes ne vihdoin 21.12. alkavat taas pidetä. Pimeällä näen valoja, jotka tuikkivat kauniisti. Ajattelen maalla asuvia, joiden tuvan ikkunan valo tai ulkovalo loistaa yksinäisenä pimeydessä kutsuen kodin lämpöön. Muistan oman kotitalon Kontolahden Selkien Havukkavaarassa, jonne pimeällä traktorilla tai hevosella kotiuduttiin milloin koulusta tai metsästä työn ääreltä. Ulkovalo tiedotti jo kaukaa, tyervetuloa kotiin. Tuikkikoon kuurojen yhdistyksen ulkovalo myös, kutsuen kotiin niitä, jotka ovat sieltä lähteneet tai eivät ole edes ovea avanneet. Mitäs se talvi vie: no ainakin syksyn lehdet ja kesän lämmön, muistoja se ei pysty viemään. Niiden varassahan sitä jaksaa ensi kevääseen. Ja moni tykkää talvesta: raikas ilma, puhdas valkoinen luonto, kirkas tähtitaivas, josta voi etsiä vaikkapa Pohjantähden, suunnistuksen apuvälineen. Muuten ajoin eilen valaisemattomalla tiellä. Tuli tummiin pukeutuneita jalankulkijoita. Hätkähdin kun heidän naamansa loisti ensimmäisenä auton valoissa, ihan lähellä. Tee itsestäsi näkyvä, käytä heijastimia. Jos henkesi on sinulle arvokas. Itätiimi toivottaa valoa syksyyn. kautta Seppo Mertanen